Triathlonkisaan mukaan kokeilemaan lajia, minäkö? Hetikö? Sopiihan se.
Noin helposti se kävi, kun PHU:n kuntojaoston vetäjä kävi testaamassa elokuun alussa paljon puhutun triathlonin lajina. Kiinnostavaa, mutta melko tiukkaa settiä. Hauholla jo monena vuonna järjestettyihin Jokamiestriathlonin kisoihin oli tällaisellä peruspolkijallakin helppo kynnys osallistua, kun ei ihan kaikilla sitä hienointa ja kalleinta katukilpuria ollut pyöräilyosuudella käytössä. Hybridipyörä siis autoon ja kohti Hauhoa.
Kilpailumatkat olivat sopivan lyhyet, mutta kuitenkin sellaiset, jotta kisan makuuun pääsi. 200m uinti, 10km pyöräily ja 3km juoksu. Tällainen 1/20 -osamatka täydestä triathlonista kuullosti etukäteen niin helpolta, että kaiken valmistautumisenkin jätin turhaan pois kokonaan. Kannattiko? Ei. Jos edes pari kertaa olisi käynyt muistelemassa uimahallissa kroolauksen liikeratoja tai kokeillut edes pari kertaa miltä se juoksu heti tiukan pyöräilyn jälkeen tuntuu, niin olisi homma voinut toimia aavistuksen helpommin.
Jo paikalla saapuessa pari takaiskua. Uimalasit himassa, niin tyypillistä. Polkupyörän eturenkaan kiinnitys automatkan jälkeen tuotti suuria tuskia. Levyjarru vain halusi jarruttaa renkaan pyörimistä vaikka mielestäni rengasta ei pystynyt kiinnittämään paremmin. Ja käytin myös voimaa. No sille en osannut enempää tehdä, vaan äkkiä kohti lähestyvää starttia.
Ennen starttia näytti uintiosuus rannalta katsottuna säälittävän lyhyeltä. Vain parin poijun kiertäminen ja rantautuminen. Mutta eihän se 200m niin helposti järvivedessä 60 muun polskijan jalkapohjia väistellen sujunutkaan. Starttilaukaus ja ensimmäiset vedot -> sykemittarin vyö lantiolla. Hienoa! Krooliuinti ja jokatoisella vedolla sykevyön olemassaolon tarkistaminen ei vaan ollut sitä parasta mahdollista uintitekniikkaa. En vain viitsinyt pudottaa arvokasta sykevyötä järveen, joten sen olemassaolo edes lantiolla oli tärkeää todeta kokoajan loppu-uinnin ajan. Muutenkin krooli vaihtui jo ekalla poijulla rintauinniksi ja hetken päästä tajusin, että hitto vielä puolet jäljellä. Jaksanko, hukunko? Onneksi soutuvene varmisti meitä uimareita koko ajan ihan siinä lähellä. Vasta toinen poiju ja pakko siirtyä rintauinnista pelastusuinti tyyliin. Onneksi pian ranta saapui ja tuskallinen uinti oli ohi. Ja kuka sanoi, että kansalaisen uintitaito on helppo suorittaa? 200m yhtäjaksoista uintia ei ole ihan se helpoin homma.
Uinnin jälkeen nopeasti kengät jalkaa ja sotkemaan fillarilla 10km pyöräilyosuutta. Täytyy myöntää, että pyöräilyosuus oli hyvä ja jopa itselleni vauhdikas. Etukäteen ajattelin häviävän siinä kärjelle eniten, kun en omistanut sitä katukilpuria, kun painelin hybridilläni matkaa. Mutta ei, jostain ihmeen syystä pyöräilyosuus toimi! Liekö edellisillan punaviinitankkaus ollut avainsana tähän hyvään vetoon. Uskoisin näin. Yli 32km/h keskinopeudella koko 10km:n pyöräily ja hirveällä innolla kohti viimesitä vaihtoa ja juoksuosuutta.
Siinä se sitten iski. Toinen amatöörimoka. Jos ei ole käynyt testaamassa pyöräily+juoksu yhdistelmäharjoituksia, niin voi jalkalihakset olla erimieltä kuin mitä pääkopalla on siinä kohtaa mielessä. Tarkoitus oli singahtaa hyvällä fiiliksellä pikaiseen vain 3km juoksuun. Vain 30m jälkeen totesin, että pohjelihakset eivät vaan tottele käskyjäni, vaan yrittävät krampata. Ja kramppasivatkin, molemmat samaan aikaan. Lähin liikennemerkkitolppa heti siinä yleisön jälkeen talon takana ja pikaiset venytykset pohkeille. Matkaan uudelleen. Ei, 50m ja seuraava liikennemerkkitolppa. Hieman pidemmät venytykset pohkeille. Porukkaa painelee ohi , kun yritän saada itseni liikenteeseen. Hieman kramppi helpottaa ja yritän jollain tavalla juosta 3km reitin läpi.
Maaliin pääsin ajassa 39.05, jolla irtosi Kuntosarjan 11.sija! Ihan ok veto näin triathlonneitsyelle. Ensi vuonna mahdollisesti palaan rikospaikalle ja virheistä oppien kuittaan pari minuuttia loppuajasta pois.
Tuloksia ja nähtävästi muutamia kuviakin hyvin päivettyneestä PHU:n taistelijasta löytyy Jokamiestriathlonin kotisivuilta.